July 15th, 2020

Chieftain

Tähtiviiri (vapa Antikainenu)

Sano, näätkö sa, oi, kun nyt koittavi koi
hämyhetkeimme vartian vaarassa, työssä,
mi valleimme harjoille valkeutta loi,
rakasraitaisen, viirimme päivässä, yössä,
kun pommit ne soi, tuhat tulta kun toi
todistusta: viel’ lippumme liehua voi!
Vapa vieläkö viirimme hulmuta saa,
maja missä on urhean miehen ja maa?

Mik’ on muureilla tuo, jota tuul’ auki luo,
taas sulkein sen usmahan, veen, hämyn häivään?
Vihamiehemme missä ne vartovat nuo
yön hiljaisen hirmussa päästä jo päivään?
Maa valkeutta juo. Säde aamun jo suo
sen loistaa ja leimuta kuin tuli vuo.
Se on viirimme! Kauan se hulmuta saa,
maja missä on urhean miehen ja maa.

On kunnia sen, sodan kauhuilta ken
kodit turvaa, kun kansansa vaarassa häilyy,
mut armoa Taaton on taivahisen,
ett’ oomme nyt kansa, mi kansana säilyy.
Sota oikeuden! Ja me voitamme sen!
»Jumal’ turvamme!» tunnus on sankarien.
Vapa vieläkö viirimme hulmuta saa,
maja missä on urhean miehen ja maa?